Kostuttimet luokitellaan ydinkostutusperiaatteidensa perusteella ensisijaisesti ultraääni-, haihdutus- (kylmähaihdutus) ja lämpöhaihdutustyypeihin.
Ultraäänikostuttimissa käytetään ultraääni-sumutusanturia, joka tuottaa korkeataajuisia värähtelyjä (yleensä 2 miljoonaa kertaa sekunnissa) ja hajottaa veden ultrapieniksi hiukkasiksi, joiden halkaisija on 1–5 mikronia. Tuuletin puhaltaa sitten tämän vesisumun ulospäin ja levittää sen ilmaan. Koska tämä prosessi tuottaa näkyvää sumua, näitä laitteita kutsutaan myös "sumua tuottaviksi ilmankostuttimiksi".
Haihdutuskostuttimet-tunnetaan myös nimellä "puhdas-tyyppi" tai "sumu-vapaa" ilmankostuttimet-käyttävät moottorikäyttöistä-tuuletinta, joka imee kuivaa ilmaa kostutetun haihdutussuodattimen (tai vesiverhon) läpi. Ilmavirran vaikutuksesta suodattimessa olevat vesimolekyylit haihtuvat luonnollisesti, jolloin saavutetaan kosteuttaminen. Tämä prosessi ei tuota näkyvää sumua; Lisäksi jotkin mallit pystyvät samanaikaisesti suodattamaan ja puhdistamaan hiukkaset ilmasta samalla kun ne kostuttavat.
Lämpöhöyrystyskostuttimet käyttävät sähköistä lämmityselementtiä veden lämmittämiseen kiehumispisteeseensä, jolloin syntyy puhdasta höyryä, jonka moottori poistaa sitten. Tämä edustaa teknisesti suhteellisen yksinkertaista kostutusmenetelmää.
Lisäksi on olemassa muun tyyppisiä kostuttimia, kuten upotetut-elektrodikostuttimet (jotka tuottavat höyryä kuumentamalla vettä sen sisään upotettujen elektrodien kautta) ja viileitä -sumukostuttimia (jotka kostuttavat tuulettimen avulla pakottamaan ilman vettä -absorboivan väliaineen läpi).
Kostuttimien tärkeimpiä suorituskykyparametreja ovat kostutusteho, kostutusteho, melutaso, vesisäiliön tilavuus, antibakteerinen tekniikka ja älykkäät ominaisuudet. Kostutusteho viittaa maksimaaliseen kostutuskapasiteettiin aikayksikköä kohti, mitattuna millilitroina tunnissa (ml/h); korkeampi arvo tarkoittaa vahvempaa kostutuskykyä. Kostutustehokkuudella tarkoitetaan energiankulutusyksikköä kohti tuotetun kostutuksen määrää, joka mitataan millilitroina tunnissa wattia kohden (ml/h·W), ja se toimii tärkeänä energiatehokkuuden mittarina. Mitä tulee melutasoon, 30–40 desibelin alue katsotaan yleensä sopivaksi käytettäväksi hiljaisissa ympäristöissä. Vesisäiliön tilavuus määrittää laitteen käyttöajan yhdellä täyttökerralla. Bakteerien kasvun estämiseksi vesisäiliössä ja sisäisissä vesikanavissa yleisiä antibakteerisia tekniikoita ovat UV-sterilointi ja hopea{7}}ionisuodatus. Älykkäät ominaisuudet-kuten älykäs vakio-kosteudensäätö-käyttävät sisäänrakennettuja-kosteusantureita, jotka säätävät automaattisesti kostutustehoa ja pitävät siten sisäilman kosteustason esiasetetun alueen sisällä (yleensä 40–65 %).
